Sydänkuntoutus
Sydänkuntoutusta on toteutettu Suomessa 1960-luvun alusta alkaen sydäninfarktin sairastaneiden toipilasvaiheen kursseina. Jo 1970-luvulla WHO:n monikeskustutkimukseen osallistui kaksi keskusta Suomesta (Helsinki ja Turku) ja nämä kaksi keskusta osoittivat, että sydänkuntoutus voi alentaa sydänkuolleisuutta, erityisesti äkkikuolleisuutta (2).
Seuraavina vuosikymmeninä sydänkuntoutus laajeni liikunnasta ja fyysisestä harjoittelusta kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen, jossa pyrittiin sekundaaripreventioon lisääntynyttä riski- ja vaaratekijätutkimuksen tietoa hyödyntämällä. Psykososiaalisiin tekijöihin elettiin kiinnittää huomiota ja ammatillisen kuntoutuksen keinojakin käytettiin. 1990-luvulla kuntoutukseen tulivat myös pallolaajennuksilla ja ohitusleikkauksilla hoidetut toipilaat. Myös vajaatoimintapotilaille ja synnynnäisiä sydänvikoja sairastaville on tuotettu kuntoutuspalveluja. Laitoskuntoutuksen rinnalle on myös kehitetty avokuntoutuksen malleja.
Näytönastekatsauksessa (Käypä hoito) vuodelta 2008 todetaan että ”L iikuntaan perustuva sydänkuntoutus vähentää ennenaikaisen kuoleman ja sepelvaltimotaudin aiheuttaman kuoleman vaaraa sepelvaltimotautia sairastavilla henkilöillä.” Sekundaaripreventiossa tupakoinnin lopettamiseen, kokonaiskolesteroliarvoihin ja systoliseen verenpaineeseen on voitu vaikuttaa suotuisasti. 1990-luvun lopun suomalaisessa infarktipotilaiden seurantatutkimuksessa sekä laitos- että avukuntoutuksella pystyttiin vähentämään depressiivisiä oireita. Tässä sairastuessaan alle 60-vuotiaiden ryhmässä vuoden kuluttua työkykyisten osuus oli 69 % ja kokonaiskuolleisuus 2,6 % (3).
Sydän- ja verisuonitauteihin liittyvistä kuntoutuksellisista näkökulmista on ilmestynyt tuore ja monipuolinen esitys Duodecimin julkaisemassa kirjassa Kuntoutus (4). Myös Suomen Sydänliitto tuottaa monipuolista materiaalia hoidon ja kuntoutuksen kysymyksistä ja sen kanssa läheisessä yhteistyössä toimii Sydäntutkimussäätiö.
Suomen Sydänliitto luettelee kuntoutuksen tulevaisuuden haasteet seuraavasti: Tukea potilasta elämäntapamuutoksiin sisältönä liikunta ja ravinto, tupakoinnin lopettamiseen kannustaminen ja tukeminen, sekundaaripreventio, depression tunnistaminen ja hoito sekä sosiaalinen tuki ja aktivointi (5). Sepelvaltimotautiin Suomessa liittyvästä hyvästä kehityksestä huolimatta tämänhetkisen kuntoutuksen ja sekundaariprevention huonosta tilasta ollaan valitettavan yksimielisiä (1, 6, 7, 8, 9).
Vakavien sepelvaltimotautikohtausten ilmaantuvuus työikäisillä on laskenut viime vuosina 2-3 % vuodessa. Ilmaantuvuuden lasku on kuitenkin ollut hitaampaa kuin kuolleisuuden lasku. Potilaiden määrä ei siis ole laskenut, mutta sairastuvuus on siirtynyt vanhempiin ikäluokkiin. Suurin osa suotuisasta kehityksestä johtuu riskitekijöiden laskusta ja loppuosa voidaan selittää uusien hoitomuotojen käyttöönotolla (1).
Lähteet
(1) Sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportti (2008) Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B2.
(2) Reduction in sudden deaths by a multifactorial intervention programme after acute myocardial infarction (1979) Kallio V, Hämäläinen H, Hakkila J, Luurila O. Lancet 2:1091-94.
(3) Sydänkuntoutuksen tuloksellisuus. Kontrolloitu seurantatutkimus. (2000) Julkunen J, Saarinen T, Idänpään-Heikkilä U, Sala R. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 63.
(4) Kuntoutus (2008) toim. Rissanen P, Kallanranta T, Suikkanen A. Duodecim.
(5) Tarvitaanko sydänkuntoutusta? (2006) Vanhanen H, Penttilä U-R. Sydän-lehti 5, lääkäripainoksen artikkeli.
(6) Kokonaisvaltainen katse sydänkuntoutukseen (2007) Hämäläinen Helena, Röberg Monica. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia, nro 88. Kela.
(7) Kannattaako sydänpotilaan kuntoutus? (2008) Rantala Maire, Virtanen Vesa. Duodecim 124:254-60.
(8) Sepelvaltimotautipotilaiden kuntoutus julkisessa terveydenhuollossa. Selvitys kuntoutuksen määrästä, sisällöstä ja järjestämistavoista (2007) Mäkinen A, Penttilä U-R. Suomen Sydänliiton julkaisuja 1.
(9) Sydänkuntoutus osana moniulotteista palveluketjua (2007) Hämäläinen Helena, Röberg Monica. Suomen Lääkärilehti 41.
(10) Meta-analysis: Secondary prevention programs for patients with coronary artery disease (2005) Clark A, Hartling L, Vandermeer B, McAlister F. Review. Annals of Internal Medicine 143:659-672.
Teksti: Timo Saarinen, Kuntoutussäätiö