Oppimisvaikeudet ja niiden kuntoutus
Oppimisvaikeuksia voi esiintyä monesta eri syystä johtuen. Kehityksellisillä erityisvaikeuksilla tarkoitetaan vaikeuksia, jotka ilmenevät merkittävinä vaikeuksina lukemisen, kirjoittamisen tai matematiikan taitojen hankinnassa ja käytössä. Näiden ohella vaikeuksia voi olla myös kuuntelemisen, puhumisen ja erityisesti muistamisen eri osa-alueilla. Vaikeudet eivät johdu peruskoulutuksen puutteesta eivätkä selity muilla vammoilla tai sairauksilla. Niiden katsotaan johtuvan keskushermoston erilaisesta toiminnasta ja ne saattavat ilmetä läpi ihmisen elämänkaaren.
ICD-10-tautiluokitus käyttää oppimisvaikeuksista termiä oppimiskyvyn häiriöt, jotka ovat osa psyykkisen kehityksen häiriöitä. Yleisin kehityksellisistä oppimisvaikeuksista on lukivaikeus eli dysleksia. Lukivaikeuden esiintyvyydeksi arvioidaan noin 3-6 prosenttia väestöstä. Oppimisen erityisvaikeuksia esiintyy usein päällekkäin, ja myös yhdessä tarkkaavaisuushäiriöiden kanssa.
Suomessa ongelmana ovat useimmiten lukemisen ja kirjoittamisen hitaus ja työläys sekä kirjoituksessa esiintyvät virheet. Vieraiden kielten opiskelu on monelle vaikeaa, ja vaikeuksia tuottavat myös erilaiset vierasperäiset käsitteet. Lukivaikeuteen liittyy usein myös työmuistin kapeutta. Vaikeudet jatkuvat usein aikuisuuteen, vaikka voivat muuttaa ilmenemismuotojaan. Pientä ryhmää aikuisista voi käytännössä pitää lukutaidottomina.
Oppimisvaikeuksiin liittyvä tieteellinen tutkimus
Lasten lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia on tutkittu paljon ja tulkinnat niiden perimmäisestä luonteesta ovat myös vaihdelleet. Näiden ns. lukivaikeuksien keskeisenä ongelmana on pidetty puutteellista äänteellisen (fonologisen) tiedon vastaanottamista ja prosessointia. Äänteiden erottelun tarkkuudessa on havaittu puutteita jo puolivuotiailla vauvoilla, joiden jommallakummalla vanhemmalla on lukivaikeus. Lisäksi lukivaikeuksiin on todettu liittyvän aivojen normaalia hitaampaa tiedon prosessointia sekä nopean nimeämisen ongelmaa. Myös työmuistin ja kielellisen muistin ongelmat ovat hyvin yleisiä.
Uusimpien tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kehityksellisten oppimisvaikeuksien taustalla on useita eri geenejä. Tämä selittää, miksi kognitiiviset vaikeudet ovat yksilöllisiä ja ilmenevät eri muodoissa. Perinnöllisyydestä huolimatta lukivaikeus voi ilmetä monella eri tavalla samankin perheen sisällä. Lukivaikeutta pidetään ns. monitekijäisenä häiriönä, jonka ilmenemisen taustalla on useampia eri altistavia geenejä ja ympäristötekijöitä. Aivokuvantamistutkimuksissa on voitu osoittaa lukivaikeuteen liittyvä poikkeama kielellisten alueiden aktivaatiossa.
Aikuisten oppimisvaikeuksista on suhteellisen vähän tutkimustietoa. Oppimisvaikeuksiin liittyviä seurannaisvaikutuksia on tutkittu sekä määrällisesti että laadullisesti. Häpeän, turhautumisen ja erilaisuuden kokemukset ovat tavallisia oppimisvaikeuksien yhteydessä. Mielenterveyden ongelmat näyttävät olevan yleisiä etenkin naisilla. Oppimisvaikeuksien tiedetään olevan myös yhteydessä esimerkiksi matalaan koulutukseen ja työttömyyteen. Vangeilla ja päihteidenkäyttäjillä oppimisvaikeuksia esiintyy huomattavasti enemmän kuin väestössä keskimäärin.
Kun on tutkittu aikuisten kokemuksia oppimisvaikeuksien kanssa selviytymisestä, on löydetty erilaisia suojaavia tekijöitä. Itsetuntemus, sinnikkyys ja sosiaalisen tuen hyödyntäminen ovat näistä keskeisiä. Oppimisvaikeuksien selvittäminen koetaan usein hyödyllisenä, kun se selittää oppimisvaikeuksia riittävästi ja on yhteydessä avun ja tuen saamiseen. Tutkimuksissa puhutaan myös opitusta luovuudesta, jolla tarkoitetaan monipuolisten selviytymiskeinojen ja omien vahvuuksien hyödyntämistä eri tilanteiden vaatimusten mukaan.
Erilaisia kuntoutuksen muotoja
Yleisin kuntoutuksen muoto on erityisopetus, jota annetaan pääasiassa omassa oppilaitoksessa. Erityisopetusta voivat saada oppilaat, jotka tarvitsevat erityistä tukea vamman, kehityksen viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi. Silloin kun koulun erityisopetus on riittämätöntä, voidaan oppimista tukea esimerkiksi neuropsykologisella kuntoutuksella. Kuntoutuksen saaminen vaihtelee paikkakunnittain.
Kuntoutuksen lähtökohtana on ongelmien riittävän monipuolinen tutkiminen. Oppimisvaikeuksien arvioinnissa on käytössä erilaisia menetelmiä. Erityisopettaja tai puheterapeutti arvioivat lukemisen ja kirjoittamisen taitoja. Nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksien kartoittamiseen on olemassa normitettuja seulonta- ja yksilötestistöjä. Neuropsykologinen tutkimus on lukitestausta laajempi tutkimus, jossa oppimisen vaikeuksia voidaan suhteuttaa henkilön muuhun kognitiivisen suoriutumisen tasoon sekä selvittää myös muistin ja näönvaraisen hahmottamisen toimintaa.
Lasten lukemisvaikeuksien kohdalla kuntoutuksen painopiste on lukusujuvuuden lisäämisessä. Peruslukutaidon oppimisen jälkeen suurimmat haasteet liittyvät luetun ymmärtämiseen ja tuottavaan kirjoittamiseen. Perustaitojen kehittämisen ohella kuntoutuksessa pyritään vaikuttamaan myös toiminnanohjaukseen ja erilaisten oppimistapojen kehittämiseen. Tällöin keskeistä on tukea aktiivista suhtautumista omaan oppimiseen ja opetella ongelmanratkaisutaitoja.
Akateemisten taitojen ohella on tärkeää painottaa kuntoutuksessa itsetunnon tukemista ja omien vahvuuksien tunnistamista. Vertaistuki ja positiiviset roolimallit ovat usein hyödyllisiä. Asianmukainen tuki voi löytyä myös erilaisista apuvälineistä ja erityisjärjestelyistä. Tavallisia erityisjärjestelyitä ovat lisäajan saaminen kirjallisiin tehtäviin tai koetilanteisiin, rauhallinen työskentelytila ja mahdollisuus esimerkiksi tietokoneen käyttöön. Apuvälineistä keskeisiä ovat äänikirjat ja toimintakykyä korvaavat apuvälineohjelmat, kuten äänituki ja sanaennustus.
Aikuisilla kuntoutus painottuu ensisijaisesti vaikeuksien kompensointiin, opiskelutekniikan opetteluun, psykososiaaliseen tukeen ja kuntoutusluotsaukseen. Kuntoutuksen tavoitteena on tukea opiskeluissa tai työssä selviytymistä. Kuntoutuksen saamisen edellytyksenä on usein vakava häiriö tai oppimisvaikeuksien esiintyminen jonkin toisen sairauden tai vamman kanssa, esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriön tai jonkin mielenterveyden ongelman kanssa.
Kuntoutuspalveluiden saatavuus aikuisten oppimisvaikeuksiin vaihtelee, ja aikuisten erityispalveluita on vähän. Uusia palveluita kehitetään pääasiassa erilaisten projektien avulla.
Lähteet
Ahonen, T. & Haapasalo, S. (2008). Oppimisvaikeudet. Teoksessa Rissanen, P., Kallanranta, T. & Suikkanen, A. (toim.) Kuntoutus. Helsinki: Duodecim.
Gerber, P., Ginsberg, R. & Reiff, H. (1992). Identifying Alterable Patterns in Employment Success for Highly Successful Adults with Learning Disabilities. Journal of Learning Disabilities 25 (8), 457-487.
Kairaluoma, L., Ahonen T., Aro M., Kakkuri I., Laakso K., Peltonen M. & Wennström K. (toim.) (2008). Lukemalla ja tekemällä. Opettajan opas lukivaikeudesta ammatillisille oppilaitoksille. Niilo Jyväskylä: Mäki Instituutti.
Nopola-Hemmi, J. (2007). Neurologia ja lukivaikeus ja lukivaikeuden perinnöllisyys. Teoksessa Lukivaikeusko terveydenhuollon asia. Helsinki: Lukineuvola-hanke/Erilaisten oppijoiden liitto.
Teksti: Johanna Korkeamäki ja Seija Haapasalo, Kuntoutussäätiö