Tutkimuksen lähtökohdat
Tieteellinen tutkimus ja kehittäminen
Kuntoutuksen tutkimuksen kohteena ovat kuntoutuksen käytännöt, ilmiöt ja diskurssit (kuntoutuksen tarpeet ja edellytykset, valikoituminen, toimintamuodot, toimintaympäristöt, kuntoutuminen, kuntoutuksen vaikuttavuus).
Kuntoutuksen tutkimus on monitieteistä: kliinisen lääketieteen erikoisalat, hoitotiede, epidemiologia, sosiaalilääketiede, terveystieteet, gerontologia, sosiaalipolitiikka, sosiaalityö, sosiologia, fysioterapia, toimintaterapia, liikuntatieteet, taloustieteet, oikeustieteet, kasvatustieteet, psykologia, tekniset tieteet, teknologia, ympäristönsuunnittelu.
Kuntoutuksen tutkimus voidaan jäsentää toiminnan tavoitteiden ja kohdealueen mukaan neljään eri osa-alueeseen, jotka ovat
1) osallisuus työhön; työssä jaksamiseen ja työllistymiseen liittyvät tavoitteet ja toiminta,
2) terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn liittyvät tavoitteet ja toiminta,
3) sosiaaliseen osallisuuteen ja syrjäytymisen vähentämiseen liittyvät tavoitteet ja toiminta,
4) teknologian, apuvälineiden ja tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyväksi käyttöön liittyvät tavoitteet ja toiminta.
Toisaalta kuntoutuksen tutkimus voidaan jäsentää myös näkökulman mukaan kuuteen eri osa-alueeseen, jotka ovat
1) kuntoutus- ja palvelutarpeiden ja niiden havaitsemisen tutkimus,
2) toimeenpanon, toimintakäytäntöjen ja –politiikkojen tutkimus ja arviointi,
3) kuntoutumis- ja muutosprosessin ja sitä koskevien tulkintojen tutkimus,
4) toimintaympäristöjen, erityisesti kuntoutumista tukevien ympäristöjen tutkimus,
5) toiminnan vaikuttavuuden, kannattavuuden ja hyötyjen tutkimus,
6) kuntoutuksen tutkimuksen käsitteellis-teoreettiset ja metodologiset kysymykset.
Kolmantena kuntoutuksen tutkimuksen jaotteluperusteena voidaan tarvittaessa käyttää myös tutkimuksen tarkastelutasoa. Näin ollen tutkimus voi olla luonteeltaan 1) mikrotasoista, 2) mesotasoista tai 3) makrotasoista.
Tieteenalat
Kuntoutukseen liittyvää tutkimusta tehdään useilla tieteenaloilla, mm. lääke-, sosiaali- ja terveystieteissä sekä talous-, liikunta-, oikeus- ja kasvatustieteissä. Lisäksi psykologiassa, fysioterapiassa, toimintaterapiassa ja ympäristösuunnittelussa tehdään kuntoutukseen liittyvää tutkimusta.
Kuntoutus tieteenalana pyrkii ymmärtämään ihmisten toiminta- ja työkyvyn, hyvinvoinnin ja sosiaalisen selviytymisen perusteita sekä niitä keinoja, joilla ihmisen ja väestön toimintakykyyn ja selviytymiseen pystytään vaikuttamaan.
Kuntoutustiede on Suomessa melko uusi ja pääaineena sitä voi tällä hetkellä opiskella ainoastaan Lapin yliopistossa. Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan oppiaineena kuntoutustiede heijastelee opetuksen sosiaalitieteellisiä ja psykologisia painotuksia.
Kuntoutustiede on perustaltaan monitieteinen oppiaine, jonka kiinnostuksen kohteena ovat ihmisen ja väestöryhmien työ- ja toimintakykyisyys, elämänhallinta ja sosiaalinen selviytyminen sekä niihin vaikuttavat tekijät, toimenpiteet ja järjestelmät.
Lapin yliopisto: kuntoutustiede »
Lähde
Kuntoutusasian neuvottelukunta. (2004). Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:19. Helsinki: Edita.