Ohjelmat ja selonteot

Selonteot

Kuntoutusselonteko 2002  (pdf 208 kt)
Rehabiliteringsredogörelsen 2002  (pdf 226 kt)
Selonteossa luodaan kuva suomalaisen kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudesta ja tarkastellaan kuntoutuspalveluissa vuoden 1997 jälkeen tapahtuneita muutoksia. Selonteossa ennakoidaan myös tulevaisuuden kehittämislinjauksia. Erityistä painoa laitetaan kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnille.

Valtioneuvosto. (2002). Kuntoutusselonteko 2002. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:6. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kuntoutuksen kustannuksista ja vaikuttavuudesta. Tausta-aineisto.
Julkaisu koostuu kahdesta selvityksestä, jotka ovat syntyneet valtioneuvoston eduskunnalle 6.3.2002 antaman kuntoutusselonteon valmistelussa.

Ensimmäisen selvityksen, Kuntoutuksen kustannukset ja kuntoutujat 1997 - 2000, on laatinut ylitarkastaja Anne Raassina sosiaali- ja terveysministeriöstä. Selvityksessä tarkastellaan kuntoutuksen kustannusten ja kuntoutuspalveluja saaneiden henkilöiden määrällistä kehitystä vuosina 1997-2000.

Toisen selvityksen, Arvio eräiden kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta, ovat laatineet professori Pekka Rissanen Tampereen yliopistosta ja erikoistutkija Anna-Mari Aalto Stakesista. Selvitys on yhteenveto Stakesin koordinoimasta ja sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tehdystä asiantuntijakatsauksesta.

Valtioneuvosto. (2002). Kuntoutuksen kustannuksista ja vaikuttavuudesta. Tausta-aineisto valtioneuvoston kuntoutusselontekoon. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:5. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Vuoden 1998 selonteossa todetaan, että hallituksen linjana on sosiaali- ja terveyspolitiikassa ollut tasapainottaa yhtäältä riittävä turva ja toisaalta työhön motivoivat kannustimet. Kuntoutusjärjestelmän tulisi omalta osaltaan ylläpitää väestön toiminta- ja työkykyisyyttä ja elämänhallintaa ja estää yksilöiden syrjäytymisprosessien syntymistä ja etenemistä.

Erityiseksi kehittämiskohteiksi vuoden 1998 kuntoutusselonteko esittää seuraavia: kuntoutujan vaikutusmahdollisuuksien ja vastuun lisääminen, asiakasyhteistyön kehittäminen sekä kuntoutuksen kannustavuuden lisääminen. Lisäksi esiin nostetaan kuntoutusta järjestävien organisaatioiden vastuunjaon selkiyttäminen ja tarkistaminen, kuntoutuspalveluiden kattavuuden ja saatavuuden varmistaminen, kuntoutusmenetelmien kehittäminen ja kuntoutuksen tuloksellisuuden parantaminen sekä kuntoutuksen kehittäminen koulutuksen avulla.

Valtioneuvosto. (1998). Valtioneuvoston selonteko kuntoutuksesta: valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 7.10.1998. Helsinki: Edita.

Valtioneuvoston 1.10.1998 kuntoutuksesta antaman selonteon tausta-aineisto
Kuntoutusselonteon 1998 tausta-aineistoon sisältyy selvitys kuntoutuksen kustannuksista ja kuntoutujista vuosina 1992-1997. Lisäksi tausta-aineistossa on kaavakuva kuntoutusjärjestelmästä sekä kuntoutusjärjestelmän kuvaus taulukkona.

Paatero, H. & Raasiina, A. (1998). Valtioneuvoston 1.10.1998 kuntoutuksesta antaman selonteon tausta-aineisto. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1998:24. Helsinki : Sosiaali- ja terveysministeriö.

Hyväksyessään kuntoutusta koskevan lainsäädännön uudistamisen eduskunta edellytti, että hallitus antaa kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta selonteon lainsäädännön vaikutuksista ja kuntoutus-järjestelmän kehittämisestä sekä tarvittavista muutoksista. Uusi lainsäädäntö tuli voimaan 1.10.1991.

Selonteossa arvioidaan uudistuksen kokonaisvaikutusta ja esitetään keskeisimmät kuntoutuslainsäädännön ja kuntoutusjärjestelmän muutostarpeet. Lisäksi esitetään kuntoutusjärjestelmän kehittämistarpeita.

Valtioneuvosto. (1994). Valtioneuvoston selonteko kuntoutuslainsäädännön vaikutuksista ja kuntoutusjärjestelmän kehittämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 1994:3. Helsinki : Sosiaali- ja terveysministeriö.

Ohjelmat

Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma  (pdf 468 kt)
Valtioneuvoston kuntoutusselontekoon (2002) sisältyneistä kuntoutuksen kehittämislinjauksista yksi liittyi kuntoutuksen tutkimukseen ja sen tuottamien tietojen hyväksi käyttöön. Siinä edellytettiin myös kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelman laatimista kuntoutusasiain neuvottelukunnan koordinoimana.

Kehittämisohjelmassa luodaan katsaus kuntoutuksen tutkimuksen tilanteeseen ja tiedontarpeisiin. Siinä tehdään myös ehdotuksia siitä, miten tulisi pyrkiä varmistamaan alan tutkimusosaamisen kumuloituminen ja tutkimustiedon hyödyntäminen, parantamaan kuntoutuksen tutkimuksen koordinaatiota ja tiedon levittämistä, lisäämään tutkimuksen ja käytännön yhteistyötä sekä asettamaan prioriteetteja kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistyössä.

Kuntoutusasiain neuvottelukunta. (2004). Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:19. Helsinki: Edita.

Muut

Kuntoutusta tutkitaan. Kuntoutusasiain neuvottelukunnan tutkimusjaoston raportti 2000   (pdf 58 kt) 
Valtioneuvoston syksyllä 1998 antama selonteko eduskunnalle herätti keskustelua kuntoutuksen tutkimisesta. Selonteossa todetaan muun muassa, että kuntoutuksen tutkimusta tulee koordinoida ja nykyiset resurssit koota itsenäisen, korkeatasoisen tutkimuksen edistämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön. Kansaneläkelaitoksen sekä muiden kuntoutuksesta vastaavien tahojen keskustelujen seurauksena perustettiin kuntoutusasian neuvottelukunnan tutkimusjaosto edistämään kuntoutuksen tutkimusta.

Tutkimusjaoston raportti sisältää katsauksen kuntoutuksen tutkimuksen nykytilaan ja keskeisiin kuntoutustarpeisiin, ehdotukset tutkimuksen painoalueiksi ja tutkimusaiheiksi sekä tutkimuksen koordinoimiseksi. Jaosto esittää myös suosituksensa jatkotoimenpiteistä tutkimuksen systemaattiseksi kehittämiseksi.

Kuntoutusasiain neuvottelukunnan tutkimusjaosto. (2001). Kuntoutusta tutkitaan. Kuntoutusasiain neuvottelukunnan tutkimusjaoston raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2001:16. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Aiheeseen liittyvää