Yleistä kuntoutuksesta
Kuntoutuksen avulla tuetaan ihmisten ja väestöryhmien selviytymistä ja hyvinvointia sekä arkielämässä että elämänkaaren eri siirtymävaiheissa.
Kuntoutus tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittämänä kokonaisuutena
Kuntoutus on suunnitelmallista ja monialaista toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa toteuttamaan elämänprojektejaan tilanteissa, joissa hänen mahdollisuutensa sosiaaliseen selviytymiseen ja osallistumiseen ovat eri syistä uhattuina tai heikentyneet.
Kuntoutus perustuu kuntoutujan ja kuntouttajien yhteisesti laatimaan suunnitelmaan ja jatkuvaan prosessin arviointiin.
Kuntoutus sisältää yksilön voimavaroja, toimintakykyä ja hallinnan tunnetta lisääviä toimenpiteitä sekä ympäristön tarjoamia toimintamahdollisuuksia parantavia toimenpiteitä.
Kuntoutus voi perustua sekä yksilö- että ryhmäkohtaiseen työskentelyyn, ja siinä käytetään hyväksi lähiyhteisöjen sosiaalisia verkostoja.
Kuntoutus yhteiskunnallisena toimintajärjestelmänä
Kuntoutus on yhteiskunnallinen toimintajärjestelmä, jonka tavoitteena on vaikuttaa väestön toimintakykyyn, työkykyyn ja sosiaaliseen selviytymiseen. Kuntoutus on lakien, asetusten ja yhteiskunnallisten sopimusten määrittelemä sosiaalipoliittinen säätely-, tuki- ja palvelujärjestelmä, joka sijoittuu terveydenhuollon, sosiaalihuollon, työvoimahallinnon ja opetustoimen rajapintaan.
Työkuntoisen työvoiman riittävyyden ja tuottavuuden turvaaminen, taloudelliset hyödyt, eläkekustannusten pitäminen kurissa sekä hoito- ja huoltokustannusten väheneminen kuuluvat kuntoutuksen keskeisiin yhteiskunnallisiin perusteluihin. Ajoissa aloitettu kuntoutus edistää työkykyä ja työssä jaksamista ja palvelee niin yhteiskunnan, yksilön kuin yritystenkin etua.
Kuntoutus ja kuntoutuminen prosessina
Kuntoutuminen on yksilöllinen muutos- , kasvu- ja oppimisprosessi, jonka tavoitteena on saavuttaa optimaalinen toimintakyky ja löytää keinoja elämässä selviytymisen tueksi. Kuntoutuminen muutosprosessina koskettaa sekä ihmistä itseään, hänen ajattelu- ja toimintatapojaan että hänen toimintaympäristöään. Kuntoutumisen tavoitteet asettaa kuntoutuja itse, ja tavoitteisiin tähtäävien toimenpiteiden ketjusta ja toteuttamisesta sovitaan kuntoutujan ja kuntouttajan yhteistyönä.
Kuntoutuksen yksilölliset vaikutukset voivat olla monensuuntaisia. Kuntoutuminen voi tuottaa voimaantumista, itsemääräämisoikeutta ja elämänhallintaa; parempaa terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä onnellisuutta. Kuntoutuksen avulla voi löytää ratkaisuja erilaisiin elämän ongelmatilanteisiin, ja sen avulla voi saavuttaa tasapainoisemman ja turvallisemman elämäntilanteen.
Kuntoutus oppiaineena ja tieteenalana
Kuntoutus on monissa maissa myös yliopistollinen oppiaine ja tieteenala (rehabilitation science). Suomessa kuntoutusta on alettu kehittää monialaiseksi yliopistolliseksi oppiaineeksi ja soveltavaksi tieteenalaksi 1990-luvun loppupuolella. Lapin yliopistossa kuntoutustiede on tällä hetkellä yhteiskuntatieteiden tiedekunnan oppiaine, joka soveltuu yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon pääaineeksi. Oulun yliopistossa kuntoutustiede sitoutuu läheisesti lääke- ja terveystieteisiin.
Keskeisiä kuntoutustieteen tutkimuskysymyksiä
1) Miten ihmisten toimintakykyisyyden, työkyvyn, sosiaalisen selviytymisen ja elämänhallinnan ongelmat muodostuvat, millaiset tekijät siihen vaikuttavat?
2) Miten yksilön ja ympäristön suhteen muutosprosessi kohti kuntoutumista (selviytymistä, valtaistumista, osallisuutta, hyvää työ- ja toimintakykyä) etenee ja millaiset tekijät siihen vaikuttavat?
3) Millaiset toimintatavat, interventiot, toimeenpanoprosessit ja järjestelmät tuottavat haluttuja muutoksia? Millaiset tekijät yhdessä johtavat hyviin kuntoutumistuloksiin, ovat vaikuttavia ja tehokkaita?
Lähteet:
Kuntoutusasian neuvottelukunta. (2004). Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:19. Helsinki: Edita.
Järvikoski, A. & Härkäpää, K. (2004). Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOY.