ylareuna

Kuntoutusjärjestelmä


Kuntoutusjärjestelmä Suomessa koostuu monista erillisistä ja melko itsenäisistä osajärjestelmistä. Aina ei selvää, mikä on kuntoutusta ja mikä terveyden- tai sairaanhoitoa.

Kuntoutuksen osajärjestelmät

Kuntoutuksen kokonaisuuteen valtakunnan tasolla voidaan laskea mukaan ainakin kahdeksan erillistä kokonaisuutta eli osajärjestelmää.

Erillisiä osajärjestelmiä ovat:
1) kunnallinen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä,
2) työvoimahallinto, Työ- ja elinkeinotoimisto
3) kansaneläke- ja sosiaalivakuutusjärjestelmä, Kela
4) työeläkejärjestelmä, Työeläke
5) pakollinen tapaturma- ja liikennevakuutus,
6) vapaaehtoinen tapaturmavakuutus,
7) veteraanien kuntoutus Valtionkonttori
8) järjestöjen kuntoutustoiminta Kuntoutusjärjestöt

Nämä osat sisältävät monenlaisia rahoituksen ja palvelujen tuotannon tapoja. Kuntoutusta rahoitetaan lähinnä verovarojen, pakollisten vakuutusmaksujen, vapaaehtoisten vakuutusmaksujen sekä Raha-automaattiyhdistyksen kautta.

Kuntoutuspalveluja tuotetaan niin julkisen, yksityisen kuin kolmannen sektorin kautta.


Lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen ja kasvatuksellinen kuntoutus

Yksi tapa jäsentää niin kuntoutusta kuin myös kuntoutusjärjestelmää on jäsentää se erilaisiin toiminnan alueisiin. Toiminnan alueiksi on usein määritelty neljä kokonaisuutta: lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen ja kasvatuksellinen kuntoutus.

1) Lääkinnällinen kuntoutus voidaan nähdä yksilön fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä parantaviksi toimenpiteiksi, jotka on käynnistetty lääketieteellisten tutkimusten pohjalta. Tällöin puhutaan myös toimintakykykuntoutuksesta tai toimintakykyä ylläpitävästä kuntoutuksesta.

2) Ammatillisella kuntoutuksella voidaan tarkoittaa toimenpiteitä, jotka tukevat yksilön mahdollisuuksia säilyttää tai saada hänelle soveltuva työ.

3) Sosiaalisella kuntoutuksella voidaan tarkoittaa henkilön sosiaalista toimintakykyä parantavaa prosessia, jonka tavoitteena on esimerkiksi helpottaa asumista tai yleistä osallistumista.

4) Kasvatuksellisella kuntoutuksella voidaan tarkoittaa esimerkiksi vammaisen tai vajaakuntoisen lapsen tai aikuisen kasvatusta ja koulutusta sekä niitä erityisjärjestelyjä, joita ne vaativat.


Paikallinen, alueellinen ja valtakunnallinen kuntoutusjärjestelmä

Kuntoutusjärjestelmää voi tarkastella myös paikallisella, alueellisella tai valtakunnan tasolla. Tällöin huomio voi kiinnittyä eri tavoin kuntoutuspalvelujen tuottamiseen, rahoitukseen tai ohjaukseen. Jokaisen näkökulman kohdalla kuntoutus järjestelmänä tai kokonaisuutena määrittyy hieman eri tavoin.

Paikallisella tasolla huomio voi kiinnittyä erityisesti kuntoutuspalvelujen tuottamiseen ja kuntoutuksen toteutumiseen käytännön tasolla. Alueellisella tasolla painotus voi sen sijaan olla esimerkiksi palvelujen tuottamisessa ja ohjauksessa sekä niissä toiminnan tasoissa, joita esimerkiksi on eri sairaanhoitopiirien alueilla. Valtakunnan tasolla järjestelmän tarkastelun painopiste on mahdollisesti järjestelmän ohjauksessa tai rahoituksessa.


Kuntoutusjärjestelmä 2000-luvulla

Kuntoutusjärjestelmä institutionaalisena kokonaisuutena on näyttänyt melko samanlaiselta viimeiset 20 vuotta. Viimeisen selonteon jälkeen, vuonna 2002, on tehty monia uudistuksia kuntoutustakin koskevassa lainsäädännössä, mutta institutionaalista kokonaisuutta ne eivät ole käytännössä muuttaneet. Sen sijaan 2000-luvulla painotus on ollut yksittäisten kuntoutuksen osajärjestelmien uudistamisessa. Edelleenkin kuntoutusjärjestelmä muodostuu monista suhteellisen itsenäisistä osajärjestelmistä; sitä ei huomioida näiden osien summana, kuten 1990-luvulla.

Kuntoutusjärjestelmään on liitetty vuosikymmenien myötä monenlaisia ongelmia. Esimerkiksi on tuotu esiin, että järjestelmä on monimutkainen ja hajanainen. Tämä voi osaksi johtua monista suhteellisen itsenäisistä ja oman vahvan historiansa omaavista osajärjestelmistä.

Asiakastasolla ongelmaksi on nähty asiakkaiden putoaminen eri osajärjestelmien väliin. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakas on voinut jäädä ilman kuntoutusta tietyissä tilanteissa, kuten kuntoutuksesta vastuullisen osajärjestelmän vaihtuessa.

Kaikkiaan kuntoutusjärjestelmä on kokonaisuus, joka muodostuu erillisistä osista, joilla kullakin on oma historiansa ja siten ollen myös oma kehityspolkunsa. Järjestelmä näyttäytyy vahvempien ja heikompien kokonaisuuksien kenttänä, jossa joillakin toimijoilla on vahvempi rooli ja enemmän valtaa kuin toisilla. Kun kuntoutus muutenkin sijoittuu "harmaalle" kentälle eri politiikkojen ja järjestelmien väliin ilman selviä rajoja, kuntoutusjärjestelmä näyttäytyy laajalta kokonaisuudelta, jossa rajankäynnit ovat paikoin epäselviä.

Kuntoutusjärjestelmän tutkimus Suomessa »


Sari Miettinen, tutkija, Terveystieteiden yksikkö Tampereen yliopisto (22.2.2012)


Lähteet

Järvikoski A ja Härkäpää K (2005). Kuntoutuksen perusteet. WSOY, Helsinki.

Järvikoski A ja Härkäpää K (2008). Kuntoutuskäsityksen muutos ja asiakkuuden muotoutuminen. Kirjassa Kuntoutus, s. 51-62. Toim. P. Rissanen, T. Kallanranta, A. suikkanen, Duodecim, Helsinki.

Kuntoutuskomitea (1966). Kuntoutuskomitean mietintö KM 1966: A8, Helsinki.

Kuusi Eino (1931). Sosialipolitiikka 2. WSOY, Porvoo.

Miettinen S (2011). Muutoksen mahdollisuus Suomen kuntoutusjärjestelmässä. Acta Universitas Tamperensis 1625, Tampere University Press, Tampere.

Pulkki, J (2012). Aluetason kuntoutusjärjestelmä. Rakenne, organisaatio ja toiminta palvelujen saatavuuden näkökulmasta. Väitöskirja. Tampereen Yliopistopaino, Tampere.

Pulkki, J; Rissanen, P; Raitanen, J; Viitanen, E (2011). Overlaps and accumulation in the use of rehabilitation services. International Journal of Rehabilitation Research. Issue: Volume 34(3), September 2011, p 255–260

Puumalainen J (2008). Kuntoutuksen historiaa. Kirjassa Kuntoutus, s. 16-30. Toim. P rissanen, T Kallanranta, A Suikkanen, Duodecim, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (1994). Valtioneuvoston selonteko kuntoutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (1998). Valtioneuvoston selonteko kuntoutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisuja nro 1, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2002) Valtioneuvoston selonteko kuntoutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisuja No 6, Helsinki.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2010). Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen edut, haitat ja kehittämistarpeet. THL:n asiantuntijaryhmä 17.11.2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

395/1961 Työntekijäin eläkelaki
134/1962 Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki
364/1963 Sairausvakuutuslaki
591/1963 Laki tapaturmavakuutuslain muuttamisesta
391/1965 Laki liikennevakuutuskorvausta saavien invaliidihuollosta
354/1982 Asetus kuntoutusasiain neuvottelukunnasta
380/1987 Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
HE 259/1990 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle kuntoutusta koskevan lainsäädännön uudistamiseksi
Lait Finlex-palvelussa »


Päivitetty 28.1.2014 (AR)