ylareuna

Sosiaalinen toimintakyky

30.08.2011

 Taustaa

Kuntoutuksen monitieteisyys tai moniammatillisuus tarkoittaa yleensä bio-psyko-sosiaalista teoriaa ja työtapaa. Se puolestaan on merkinnyt kuntoutustiimien kolmikantaista perusrakennetta: lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä. Tämä lähtökohta on kärsinyt kolhuja monesta suunnasta: sitä on pidetty kankeana, hitaana, turhana, rajoittuneena, tehottomana ja jopa ajan ja rahan hukkana. Siitä huolimatta moniammatillisuus säilyy kuntoutusta luonnehtivien sanojen palkintopallilla.

Biologinen, psykologinen ja sosiaalinen käyvät myös keskinäistä kilpailua, sekä suoraan tieteinä että keskeisten ammatinharjoittajakuntien kesken. Biologinen on vallannut merkittävästi alaa psykologiselta, ja on se ulottanut vaikutusvaltaansa sosiaaliseenkin. Useimmille sosiaalisille ongelmille etsitään biologista – geneettistä, neurologista – perustaa.

Toimintakyky tulee määritellyksi usein myös kolmikantaisena: fyysinen (joka tässä korvaa biologisen), psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Yleisen ihmiskäsityksen ja tieteen luonnetta kuvaa osuvalla tavalla se, että fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä mitataan hyvinkin monipuolisesti ja mittausten taustaksi kehitellään erilaisia teorioita, mutta ”sosiaalinen toimintakyky” on tuntematon ja vieras käsite. Selitystä voi etsiä kahdesta pääsuunnasta Ensiksi, kaikki mitä ihminen tekee on tavalla tai toisella ”sosiaalista”.Sen vuoksi sosiaalista toimintakykyä tai yleensä toimintakyvyn sosiaalista puolta on vaikea eristää omaksi kohdakseen. Toiseksi, mittaaminen yleensä kohdistuu yksilöön ja kun sosiaalinen on vuorovaikutuksellista, ei ole oikein mitään paikallaan pysyvää kohdetta joka voisi mitata.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä Toimia (toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen asiantuntijaverkosto) toteaa sosiaalisen toimintakyvyn mittareista, että ”sosiaalisen toimintakyvyn mittareita (väestötutkimuksissa käytettäväksi) on hyvin vähän. Suositus määrittelee sosiaaliselle toimintakyvylle viisi ulottuvuutta:
1. sosiaalinen verkosto ja sosiaalinen eristyneisyys
2. sosiaalinen yhteisyys
3. yksinäisyys
4. sosiaalinen aktiivisuus
5. sosiaaliset taidot: sosiaalinen joustavuus ja vuorovaikutusongelmat.

Sosiaalipsykologi on tieteistä keskeisimmin sosiaalisen toimintakyvyn ja sen sen eri ilmenemismuotojen tiedettä. Yksi sosiaalipsykologian määritelmistä kuuluu. sosiaalipsykologia on sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimusta. Tätä kautta avautuvatkin ne tutkimusalueet, joiden laajuus ei mitenkään antaa mahdollisuutta sanoa, että ”sosiaalisen toimintakyvyn mittareita on hyvin vähän”, koska käytännöllisesti kaikissa sosiaalipsykologian aineistoissa ja tuloksissa on väitteitä ”sosiaalisesta toimintakyvystä”, jos asia ymmärretään vuorovaikutukseen liittyvien erilaisten ilmiöiden vaihtelua. Tavallisimmat lähikäsitteet ovat ”sosiaaliset taidot”, ”sosiaalinen älykkyys”, ”sosiaalinen kompetenssi”.

Kuntoutus edellyttää kuntoutujalta ja kuntouttajalta riittävää ja oikein viritettyä sosiaalista toimintakykyä. Sosiaalisen toimintakyvyn olennainen merkitys syntyy tästä eikä erillisestä kykyarvioinnista. Kuntoutukseen hakeutuminen, kuntoutustarpeen ilmaiseminen, kuntoutuksen suunnittelu ja koko kuntoutusprosessi aina lopullisia vaikutuksia myöten, on osaltaan sosiaalisen toimintakyvyn heijastumaa.

Tutkimuskysymyksiä

Sosiaalisen toimintakyvyn merkitystä kuntoutuksessa ja kuntoutuksen kohteena on mahdoton yliarvioida. Kuntoutuksen lähtökohta on alkuperäistä termiä käyttäen ”rehabilitaatio”, joka tarkoittaa yhteisöön palauttamista. Kuntoutuksen lähtökohta on jonkinlainen toiminnallinen tai vuorovaikutuksellinen ulkopuolisuus ja tavoitteena siis kuntoutujan saattaminen persoonalliseksi osaksi jotain hänen hyväksymäänsä yhteisöä. Kuntoutuksen kattavan teorian tulee ottaa haltuun myös ”sosiaalisen toimintakyvyn” nimellä kuvattu asiakokonaisuus ja tutkimuskysymyksinä voi esittää esimerkiksi seuraavaa:
• Millaisia sosiaalisia taitoja tai millaista sosiaalista toimintakykyä kuntoutukseen hakeutuminen edellyttää, miten tällaisten lähtökohtaehtojen toteutumista tuetaan jotta kuntoutuksen hakeutumisessa ei suosita ”sosiaalisesti taitavia”?
• Millaisin keinoin ja periaattein kuntoutusprosessin eri vaiheissa otetaan huomioon kuntoutujien vaihtelevat sosiaalisten taitojen profiilit; onko tähän tarkoitukseen käytössä arviointiskeemoja tai testejä; valitaanko kuntoutujan omaohjaaja kuntoutujien sosiaalisten valmiuksien mukaisesti?
• Millaista sosiaalista toimintakykyä kuntoutuksen menetelmät edellyttävät, miten sosiaalisia taitoja lisätään kuntoutuksella; mihin sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueisiin tällainen valmennus kohdistuu?
• Missä ammattiryhmissä tai työtehtävissä sosiaalisten taidoilla tai sosiaalisella älykkyydellä on merkitystä kuntoutuksen kannalta?
• Missä sairauksissa/vammoissa sosiaalisen toimintakyvyn arviointi ja kehittäminen on tärkeinä; millaisia menetelmiä sosiaalisen toimintakyvyn lisäämiseksi käytetään?

Tutkimusaineistoa

Kuntoutusprosessin eri vaiheissa olevien henkilöiden sosiaalisia taitoja ja niiden vaikutusta voi tutkia asiakas- ja asiantuntijahaastatteluin ja osallistuvalla havainnoinnilla. Sosiaalista älykkyyttä mittavia testejä on olemassa, niitä voisi kokeilla kuntoutusprosessin eri vaiheissa. Sosiometria (kenet valitsen siihen ja siihen asiaan) voisi myös kokeilla osana ryhmätoimintaa.

Kirjallisuutta

Herbert A Marlowe Social intelligence: Evidence for multidimensionality and construct independence. Journal of Educational Psychology, vol. 78, 1986, 52-58.
Nancy Cantor, John Kihlstrom Personality and Social Intelligence. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall, 1987
Brian Bolton, Jeffrey Brookings Development of a Measure of Intrapersonal Empowerment. Rehabilitation Psychology, vol. 43, 1998, 131-142.
Ilpo Vilkkumaa Sosiaalisen taidon metsästys. Kirjassa Anja Riitta Lahikainen, Anna-Maija Pirttilä-Backman (toim.) Sosiaalinen vuorovaikutus. Helsinki: Otava, 1998
Vappu Karjalainen, Ilpo Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Helsinki: Stakes, 2004.
Daniel Goleman Social Intelligence. New York: Bantam Books, 2006.
Eero Suoninen, Anna-Maija Pirttilä-Backman, Anja Riitta Lahikainen, Marja Ahokas Arje sosiaalipsykologia. Helsinki: WSOYPro, 2010.
Pirjo Tiikkainen, Riitta-Liisa Heikkinen Sosiaalisen toimintakyvyn arviointi ja mittaaminen väestötutkimuksissa. toimia.fi, 26.1.2011.
Sosiaalinen älykkyys. Wikipedia.



« Takaisin



Tätäkin voisi tutkia

Ilpo Vilkkumaa, sosiaalipsykologi ja kehityspäällikkö emeritus, kiinnostui kuntoutuksesta 40 vuotta sitten. Tätäkin voisi tutkia -blogissa hän esitelee uusia ja vanhoja kuntoutuksen tutkimusideoita.